Kuunteletko vaistoasi, luotatko tunteisiisi päätöksenteossa?

18/02/2013

Aivojen limbisessä osassa sijaitsevat tunteemme. Eikä vain tunteet, vaan myös kivikaudelta peräisin olevat syvät, alkukantaiset vaistomme, jotka myös ohjaavat tunteitamme. Ajatella, että kivikaudella erittäin käytännöllinen järjestelmä vieläkin toimii, ihan kuin ympäröivä maailma ei olisi miksikään muuttunut. Ongelmanratkaisukykymme toimii yllättäen parhaiten, jos saamme myös käyttää tunteitamme. Limbisen järjestelmän avulla ratkaisemme jopa täysin rationaaliset ongelmat tehokkaammin ja nopeammin. Teemme siis joka tapauksessa päätöksiä tunteella. Mutta minkälaisilla tunteilla? Ovatko yritysten päätöksenteossa sallittujen tunteiden valikon kärkipäässä mukavuudenhalu tai jopa pelko?

Heh, heh, eipäs nyt innostuta

Suomalainen yritysjohtaja osaa perustella minkä tahansa loistavan idean järkiperäisin syin pöytälaatikkoon, pelätessään päätöksentekoa vaiston ja tunteen varassa. Kun päätöksiä pohditaan, laskeskellaan ja jarrutellaan, tärkeä momentum menee ohi. Esittäjän rasittava intokin kuihtuu ja voidaan taas keskittyä arkiseen aherrukseen, rauhassa. Päästäänkö näin maaliin? Tehdäänkö jotakin poikkeuksellista, jota vaikkapa kilpailijat eivät ole keksineet? Purjehditaanko punaisen meren sijasta siniselle merelle?

Hyvä idea, mutta...

Olemme oppineet että työelämässä pitää esittää asiansa rationaalisesti. Ihmiset odottavat, että joku päättää heidän puolestaan tai selittää perustellen tutkimustuloksilla ja laskelmilla asian kannatettavuuden ilman riskiä väärästä päätöksestä. Kun vaistoja ei kuunnella tarpeeksi, häviääkö esimerkiksi tilanneherkkyys? Katoaako aktiivinen ja nopea ongelmanratkaisukyky, jota nimenomaan nykyään tarvittaisiin entistä enemmän, kun tilanteet muuttuvat aamusta iltaan ja illasta aamuun? Väitänpä, että ei.

Rohkaistu ja rohkaise ottamaan yhteys sisimpään

Nimenomaan kokeneen ja asiansa osaavan ihmisen pitäisi rohkeasti kuunnella vaistoaan ja tunnustella tunteitaan, tuoda ne esiin yhtä vakuuttavasti ja voimakkaasti kuin rautaisimmatkin järkiperusteet. Nykypäivän ihmisen pitäisi osata kuunnella sisintään, aivan niin kuin esi-isämme ja -äitimme tuhansia vuosia sitten. Vain valjastamalla herkät anturinsa voi aistia hiljaisia signaaleja ympäristöstään, ilmapiiriä, trendejä, tuulensuuntia. Kokenut ihminen, joka käyttää vaistoaan aktiivisesti on voittamaton. Hän kehittää jotakin uutta, väistää uhkaavan kriisin, tekee korjausliikkeitä nopeammin, vie tätä maailmaa aidosti eteenpäin. Eikä hänen tarvitse tyytyä jo moneen kertaan tallattuun polkuun. Hän haistaa mahdollisuuden, missä muut eivät.

Bonukset innolle ja intohimolle

Seuraavan kerran kun kollegasi tai yhteistyökumppanisi aloittaa silmät loistaen ja posket punaisina esityksensä sanoin: ”Minusta todella tuntuu, että….” keskity kuuntelemaan. Hänellä saattaa olla tärkeää kerrottavaa. Kun asiat esitetään intoa puhkuen, inspiroituen ja inspiroiden, intohimoisesti ja unelmoiden, ne ansaitsevat aplodit! Ja supernopean käsittelyn yrityksen päätöksentekoprosessissa. Kun asia on oikein innostava, on ehkä osuttu johonkin, joka johtaa uuteen menestystarinaan.

Kati Lanu

Strategy Director

Kommentointi