Tunnetko sanonnan: ilman myyntiä ei yritys elä? No sehän on taatusti totta. Mutta totta on myös se, että ilman markkinointia ei myynti vedä. Meille tämä on sydämenasia. Haluamme auttaa asiakkaitamme menestymään ja se edellyttää sekä yritysmaineen rakentamista että myynnin edistämistä kaikin mahdollisin keinoin. Myös markkinoinnin keinoin. 

Ketteryydestä on puhuttu paljon niin työelämässä kuin bisnespuolella, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Se mitä softamaailmassa kutsutaan nimellä ”ketterä kehitys” ei täysin vastaa siihen, miten me markkinoinnin parissa ketteryyttä lähestymme, joten puretaanpa asiaa hieman.

On aina ilahduttavaa seurata asiakkaidemme menestymistä, mutta erityisen palkitsevaa se on silloin kun meillä on jotain osaa tai arpaa asiassa. Kirjoitin viime vuoden lopulla muutamasta tapauksesta, jossa brändinkehitystyömme tuottivat tuloksia, jotka ylittivät jopa mediakynnyksen.

Yleensä saamme palautteen ja kiitoksen suoraan asiakkaalta itseltään, mutta mediahuomio ja muut ulkoiset tunnustukset muistuttavat työmme vaikutuksista ja merkityksestä laajemmassa skaalassa: brändityössä, tai markkinoinnissa yleisesti, ei ole kyse vain tyytyväisistä asiakkaista, vaan asiakkaidemme liiketoiminnan edistämisestä.

Minä uskon, että nykyaikaisessa työyhteisössä – ja etenkin tieto- ja luovassa työssä – kaikilla on yhteinen vastuu kehittymisestä. Tämä tarkoittaa tietoista vastuunottamista oman osaamisensa aktiivisesta kehittämisestä sekä oppien jakamisesta muille yhteisön jäsenille. Ja tähän päälle tulee vielä vastuu muiden jakamien oppien sisäistämisestä yhteisön yhteisen kehittymisen nimissä.

Siinä on vastuuta kerrakseen! Mutta vastuuhan on tunnetusti vapauden vastapari. Jos haluat työssäsi nauttia vapaudesta, joudut myös ottamaan vastuuta. Yrittäjille vastuu ja vapaus ovat itsestäänselvyys, mutta ns. rivityöntekijä voi kokea tämän haasteelliseksi. Kukaan yksittäinen työntekijä – edes johtaja – ei voi yksin kantaa vastuuta koko yhteisön kehittymisestä, siksi vastuu on jaettava.

Työnantajalla on vastuu tarjota henkilöstölle mahdollisuuksia ammatilliselle kehittymiselle, mutta merkittävä osa oppimista ja inspiroitumista tapahtuu työn ulkopuolella. Miten varmistamme, että kehittymisen sykli kantaa mahdollisimman laajalle?