Minä uskon, että nykyaikaisessa työyhteisössä – ja etenkin tieto- ja luovassa työssä – kaikilla on yhteinen vastuu kehittymisestä. Tämä tarkoittaa tietoista vastuunottamista oman osaamisensa aktiivisesta kehittämisestä sekä oppien jakamisesta muille yhteisön jäsenille. Ja tähän päälle tulee vielä vastuu muiden jakamien oppien sisäistämisestä yhteisön yhteisen kehittymisen nimissä.

Siinä on vastuuta kerrakseen! Mutta vastuuhan on tunnetusti vapauden vastapari. Jos haluat työssäsi nauttia vapaudesta, joudut myös ottamaan vastuuta. Yrittäjille vastuu ja vapaus ovat itsestäänselvyys, mutta ns. rivityöntekijä voi kokea tämän haasteelliseksi. Kukaan yksittäinen työntekijä – edes johtaja – ei voi yksin kantaa vastuuta koko yhteisön kehittymisestä, siksi vastuu on jaettava.

Työnantajalla on vastuu tarjota henkilöstölle mahdollisuuksia ammatilliselle kehittymiselle, mutta merkittävä osa oppimista ja inspiroitumista tapahtuu työn ulkopuolella. Miten varmistamme, että kehittymisen sykli kantaa mahdollisimman laajalle?

Uteliaisuus, avoimuus ja luovuus

Luovassa työssä, kuten vaikka meillä mainonnan ja markkinoinnin parissa toimivilla, uteliaisuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Pitää olla kiinnostunut ympäröivästä maailmasta: ei vain naapurin kissasta ja työkaverin uudesta villapaidasta, vaan myös asiakkaiden liiketoiminnasta, digitrendeistä ja maailman politiikasta. Syvällistä asiantuntemusta ei tarvitse olla kuin oman työnkuvan ympäriltä, mutta kiinnostusta pitäisi löytyä moneen asiaan.

Uteliaisuus on avoimuutta, ja mahdollisuus uusien ajatuksien ja ideoiden synnylle. Toisille uteliaisuus on synnynnäinen ominaisuus, toisten täytyy nähdä tietoisesti vaivaa itsensä sivistämisen kanssa. Lapset ovat luontaisesti uteliaita, mutta jossain matkalla kohti aikuisuutta moni lakkaa ihmettelemästä maailmaa avoimesti. Ja tämä on minusta suuri sääli, koska se voi johtaa passiivisuuteen: siihen että tehdään asiat aina samalla tavalla eikä pysähdytä miettimään voisiko tai kannattaisiko asiat tehdä toisin, ehkä tehokkaammin, ehkä värikkäämmin, ehkä jopa näyttävämmin!

Pidetään mielemme avoimina uusille ideoille. Ei hoideta hommia aina samalla kaavalla, vaan rikotaan joskus rajoja – ihan tietoisesti. Heittäydytään vähän epämukavuusalueelle, sillä se on ainoa varma tapa kasvaa ja kehittyä!

Jatkuva kehitys, ketteryys ja joustavuus

Kehittyminen on elinehto työ- ja liike-elämässä. Yksi ja sama toimintamalli ei enää nykypäivänä kanna montaa vuotta, saati vuosikymmentä. Yritysten, sekä niitä johtavien ja niissä työskentelevien ihmisten, on pysyttävä ketterinä ja muuntojoustavina.

Ihmiset harjoittavat liikuntaa pysyäkseen terveinä ja virkeinä, mutta millä keinolla voidaan harjoittaa yrityksen kestävyyttä ja intoa? Toimisiko bisnesmaailmassakin 2 ½ tuntia aktiivisuusharjoitteita viikossa? Ei siitä taatusti haittaakaan olisi! Vaan harva on valmis sitomaan koko yritys- tai myyntijohtoa joka viikko moneksi tunniksi ns. turhan pantiksi. Mutta harva firma järjestäisi vuosittain ideointipäiviä, koulutuksia ja kick-offeja, jollei niitä olisi koettu hyödyllisiksi. Tapahtuipa se viikoittain tai kerran vuodessa, session ei tule keskittyä vain yhteishengennostatukseen, vaan haastaa ja inspiroida.

Voisi olla hyvä idea myös laajentaa osallistujalistaa. Esimeriksi niin, että myynti, markkinointi ja asiakaspalvelu tutustuu toistensa tehtäviin, haasteisiin ja onnistumisiin. Mietitään sitten yhdessä olisiko tiiviimpi vuoropuhelu voinut auttaa ehkäisemään haasteita ja tekemään onnistumisista yleisempiä. Entäpä jos kutsuttaisiin asiakkaat mukaan tuotekehityksen ideointipäiviin? Mitä jos johdon strategiatyöhön kutsuttaisiin ulkopuolinen konsultti, joka saa luvan haastaa ja kyseenalaistaa. Jos vaikka näin saataisiin vihdoin murrettua pinttyneet ennakkoluulot, vakiintuneet uskomukset ja ehkä herätettyä uusia ajatuksia, jopa kokeiluhalukkuutta?

Oppia ikä kaikki

Koulut käydään yleensä nuorena, kun aivot kykenevät omaksumaan lähes loputtomasti tietoa. Nuorena sitä oppimista ei kuitenkaan osaa arvostaa, koska sitä pitää itsestäänselvyytenä. Kunpa ymmärtäisimme, kuinka arvokasta tieto on. Siihen aikaan, kun itse koulunpenkkiä kulutin, oli tapana opetella asioita ulkoa. Ja kuitenkin aikuisena olen huomannut, että paljon tärkeämpää olisi ollut opetella tiedon hyödyntämistä: asioiden analysoimista ja yhdistelemistä, vaikka poikkitieteellisesti.

Tässä palataan taas luovuuteen, joka ei tarkoita vain uusien asioiden luomista tyhjästä, vaan myös uusien tulkintojen tekemisestä. Kun olemassa olevia tietoja tarkastellaan uudessa valossa, on mahdollista löytää uusia puolia, ajatuksia, ehdotuksia, ideoita ja sovelluksia. Oppimisessa ei tule olla kyse tiedon määrän kartuttamisesta, vaan sen hyödyntämisestä. Tiedolla ei ole juurikaan arvoa, ennen kuin sitä hyödynnetään!

Olisiko nyt aika uudelle lähestymistavalle teidän yrityksessänne?

Sovitaanko, ihan vaan näin ajatuksen tasolla, että opetellaan kaikki jotain uutta? Vaikka yksi pieni asia joka päivä? Luetaan, kuunnellaan ja ajatellaan enemmän. Kysellään muilta enemmän, ei vaan kuulumisia vaan myös esimerkiksi ”miten sinä tuohon ajatukseen saavuit?” tai ”mistä sinä noita hienoja ideoita saatkaan?”

Haastetaan itsemme ja toisemme kehittymään, yksilöinä, tiimeinä, kumppaneina ja yritysjohtajina, ihan vain yhteisen hyvän vuoksi. Palataan asiaan, vaikka vuoden päästä ja analysoidaan yhdessä, kannattiko se.

Jos kaipaat uusia ideoita, vähän tuulta purjeisiin, tai vaikka jonkun, joka auttaa rikkomaan pinttyneitä ennakkoluuloja, ota yhteyttä! Sitähän varten me täällä olemme.